Kohtuullisen pitkä tauko ensimmäisen ja toisen kirjoituksen välillä. Johtuu lähinnä omasta laiskuudesta ja elämän ja suhteiden myllerryksestä.
No, tästä lähtien lupaan raportoida ahkerasti. Toivottavasti joku innostuu lukemaankin.
Viime aikoina tapahtunutta. Tapasin viime syksynä aivan ihanan taidealojen edustajan (tarkempi määrittely jääköön pois), jota olen tapaillut ahkerasti siitä lähtien. Sattumalta asumme varsin lähekkäin toisiamme joten kanssakäyminen syksystä lähtien on ollut erittäin aktiivista ja on koostunut hengailusta ja vielä lisää hengailusta. Taitelijan kanssa kanssakäyminen on ollut erittäin mukavaa ja parasta aikaa sitten vuoden 2000 kun nykyinen yksinelämisen status alkoi. Viihdymme vallan loistavasti toistemme seurassa ja naurattaa koko ajan niin pirusti. Seksi on erittäin hyvää jos ei täydellistä.
Tapailu taidealojen edustajan kanssa on ollut sikäli perverssiä, että hän ilmoitti jo syksyllä, että ei halua seurustella kanssani, mutta silti olemme jatkaneet erittäin tiivistä kanssakäymistä tähän päivään saakka. Useamman kerran jo olemme tehneet pysyvämpää pesäeroa, mutta aina palanneet toistemme luo ja tehneet yhdessä asioita. Molemmilla on tänä aikana ollut muitakin suhteita ja sekin on ollut koko ajan tiedossa. Sinänsä mielenkiintoista, että tämä ei ole minua haitannut, koska minulla on ollut selkeä ajatus siitä, että meidän välinen kanssakäyminen on niin hyvää ja molemmille tärkeää, että minulla ei ole mitään huolta asiassa. Minä olen luonnollisesti ottanut tietoisen riskin asiassa - koska oma ihastukseni on ollut selkeää, joten vaarana on ollut koko ajan, että turpaan tulee ja lujaa.
No, nyt tämä vaara on realisoitunut. Taitelija ilmoitti toissa viikonloppuna, että on tavannut toisen pojan jota aikoo tapailla ja minun vitutuskäyräni on noussut sfääreihin. Ilmoituksen myötä olen huomannut, että tunteeni taiteilijaa kohtaan ovatkin syvemmät kuin itsekään kuvittelin, joten ikävä on kova.
Erinäisistä asioista ja yhteisistä ystävistä johtuen olemme taiteilijan kanssa tavanneet ilmoituksen jälkeen muutamia kertoja ja taas on ollut kivaa. Paitsi, että olen huomannut itsessäni mustasukkaisen puolen, joka esiintyy erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja sehän ei ole hyvä asia. Tapaan taitelijan taas tänään, mutta oma ajatukseni on, että pystyisin tämän jälkeen tekemään selkeän pesäeron - muuten en taida päästä hänestä eroon ikinä. Ajatus itsensä hänestä väkisin vieraannuttamisesta on todella surullinen, mutta näin kai on tehtävä.
